En vain maalaa. Juuri nyt tuntuu että teen kaikkea muuta kuin sitä mikä olisi hauskinta. Vain istua rauhassa omissa maailmoissani ja tehdä kuvia. Mutta nyt olenkin kaulaani myöten kahlomassa "apurahaviidakossa". Apuraha, tukiraha, stipendiaatti ja mitä vielä rahoja. Otsikko ja ensimmäiset rivit ovat melkein aina lupaavia.. mutta loppupuolella ovat sitten koonneet ne kaikki: "Tälläinen hakia pitää olla, näitä kouluja käynyt, näin monta vuotta maalannut, yksityishenkilöt eivät voi anoa..
Jos ei muuta niin sitä on liian vanha tai liian nuori anojaksi. Olen joutunut ottamaan jo kaksi päänsärkypilleriä ja en ole mitenkään varma että purkki riittää koko päiväksi. Olen kuitenkin nyt hypännyt Ruotsin puolelta Suomen puolelle. Suomen apurahastot näyttävät ainakin siinä suhteessa paremmilta että niistä voi jopa monista anoakin. Ei ole ihme että täällä Ruotsissa aina voi lukea loppuvuodesta lehdistä että niin ja niin valtavat määrät tuki/apu rahoja on vielä jäljellä. Mikäs kumma se on kun eihän niitä kukaan pysty edes anomaan. Kiitos ja näkemiin.
